Kiitos 2014

     Kaikki summaa aina näin Uuden Vuoden aikaan kuluvan vuoden tapahtumat. Minä en ole poikkeus siinä mielessä. Kuten ajan kanssa huomaatte, tykkään märehtiä ja pohtia asioita. Ja kuten aikaisemmin kerroin, kamera on monessa mukana. Oli siis aika luonnollista että otin oman kuvaohjelman auki ja avasin kaikki vuoden 2014 kuvat, ja nämä kuvat ovat vain oikeasta kamerassta. Eli en summaa ihan kaikkea, koska jos laskisin kännykkäkuvat tähän mukaan, olisi tämä romaani eikä vain blogikirjoitus. Alla siis kuvia SKM Photon vuodesta 2014, paljon jää vielä näkemättä, mutta raja on vedettävä johonkin. 

Joten tervetuloa meidän viime vuoteen..


Hääkeikat

Keväällä oli kaksi hääkeikkaa jotka jäivät mieleen erikoisuudellaan. Toisen hääpärin olen tuntenut jo 25vuotta. Sulhanen on aikoinaan kävellyt samaa polkua ekalle luokalle. Suurin osa häävieraista oli vanhoja koulukavereita, tuttuja naamoja lapsuudesta. Häät ovat aina tunteellinen keikka, mutta kun lapsuuden kasvot juhlivat yhteisten ystävien rakkautta, on siinä jotain vielä suurempaa. Monella oli omat lapset mukana. Siinä me oltiin, samat naamat 7-vuotiaista asti, ja edelleen yhdessä. Harvoin näin käy, joten tippa oli usein linssissä. Olen muutenkin super herkkä ja itken aina, joten voitte kuvitella kuinka paljon sain piilotella papereita tisseihin, onneksi mekossa oli tilaa =D

Onnittelemaan pääsin porukan viimeisimpinä, olin kuvaamassa. Mutta kun halaukseen pääsin, sitä oli vaan niin iloinen. Onnellinen kauniin parin puolesta. Sama poika joka heitteli lumipalloja ala-asteella, antoi lumipesuja, nyt hän oli aikuinen ja aloittamassa oman perheen rakentamisen. Muistutin kyllä, että jos ikinä saa lapsia, muistelee omia kepposiaan ja miettii haulikon ostamista =D Että sellainen koulukaveri <3

Tämän pienen prinsessan huomasin ensimmäisen viiden minuutin sisään. Vauvat ovat mun heikko kohta. Odotin ja odotin että juhlat lähtivät käyntiin, ja heti tilaisuuden tullen "En millään saisi lainata rinsessaanne? Tarttis vauvantuoksua talteen" Sanotaan että olen pelottava ihminen. No, osaan pitää puoleni ja harvoin jään sanattomaksi, mutta tuokaapa vauva eteeni, niin olen täysin sulaa vahaa...

BoomBox 2014

Tämä festari aukaisi festarikauden 2014. Festarit tosin olivat sisätiloissa, kaapelitehtaalla, joten ei ihan samaa tunnelmaa kuin muilla kesän festareilla. Kyllä se jotenkin niin on, että ulkofesarit tuntuu festareilta, nämä muut ovat sitten "vaan keikkoja" =D Ero? Ei ehkä mikään, mutta mä nyt oon vaan tällänen hönö.. Ajan kanssa huomaatte että näitä outoja sääntöjä mulla on melkein joka asiasta....

Mutta asiaan. Ennen festareita kävin kuvailemassa Jontte Valosaaren keikkaa Narinkkatorilla, katukoris tapahtumassa. Paikan päältä löysin taiteilijoita, ja pakkohan heidän kädenjälki oli kuvata. Kirkkaat värit, musiikki, nauru, joo... KESÄ ON TULOILLAAN!!!

Seuralaiseni, ei huono....

Kuvia BoomBoxilta

Barbaari... Tämä herra on tänä vuonna aiheuttanut mulle ylimääräisiä miettimishetkiä. En välttämättä innostu hänen kappaleensa "Salil eka, salil vika"-sanoituksista. Tuntuu aika pinnalliselta meiningiltä, heittää nyt paita aina pois, ja lauleskella saleilusta. Jos mielipide pitäisi rakentaa vain tämän perusteella, tietäisin että meillä ei olisi Barbaarin kanssa mitään yhteistä. MUTTA, koska tässä ammatissa tutustutaan ihmiseen, eikä vain artistiin, olen huomannut että Jamesilla on iso ja kultainen sydän. James jaksaa aina antaa yleisölle ylimääräistä aikaansa. Faneille hymyillään, heitä kuunnellaan ja heille vastataan.  James uskaltaa ottaa kantaa yhteiskunnan asioihin, ja puhuu rehellisesti suunsa puhtaaksi. Harvinaista suoraselkäisyyttä sanoisin. Onneksi olen päässyt tutustumaan häneen muutenkin kuin vain tämän biisin avulla, muuten olisi jäänyt yksi hieno ihminen huomaamatta.

ja pakko myöntää, kyllähän tuota ruhoa mielellään katselee ;)

Kesällä 2014 festarilavoille nousi uusi nimi, Sara Chafak. Olihan se ylläri itsellenikin. Tiesin että neito kokkaa, mutta tämä räppääminen oli aivan uutta. Mitä tykkäsitte?

Päätin ensin että en kerro tarinaa seuraavan kuvan takaa. Minut tuntevat tietävät että olen ERITTÄIN huono nimien kanssa, ja tunnistan artistit vain jos niillä on tyyliin nimilaput =D Kun heihin tutustun, en unohda heitä, mutta aina siihen asti, arvuutellaan... Kuten tässä kävi... 

Ihminen isossa paidassa, pitkät vaaleat letit. Aurinkolasit. Lippis. Löysät housut. Enkä päässyt hänen kanssaan juttelemaan. Kuvista tuli tosi kivoja. On vaan aika vaikea niitä laittaa artistille, kun et tiedä kenestä on kyse =D Eikä siinä, olisinpa edes tiennyt, onko kuvissa mies vai nainen. 

Seuraavat festartit. Pitkät vaaleat hiukset. Aurinkolasit. "PRKL! vieläkään en tiedä kuka toi on" Artisti vilahteli usein silmäkulmastani, mutta en edes kerennyt kysymään keneltäkään kuka tämä on. Nyt rupesi jo ärsyttämään.

Muutamaa tuntia myöhemmin, istumme isossa porukassa, ja lettipäinen räppääjä tulee paikalle. Hän avaa suunsa.... Joku nauraa " Tippa T se osaa..." " AHAAA!!!!!! MIES!"

No, nyt on ainakin varmaa että tämä artisti ei tule ikinä minulta unohtumaan. Pahoittelen että en ihan heti ollut mesissä, mutta nyt olen. Hups...

Illan päätti Roope Salminen ja koirat. Kokoonpano joka antaa lavalla aina kaiken, energia katossa ja meininki hyvää. Meinaa kuvaaminen unohtua kun Australia (arseni, kyllä, annoin sille nimen) tahtoo heilua. Onneksi keikka kesti sen aikaa, että ehdin sekä ottaa kuvia että heilutella maanosaani =D

SUMMER UP 2014

Näitä bileitä odottaa kaikki, tai no, ainakin 30 000 ihmistä minun lisäkseni =) Paikalla kaikki suomalaiset räppiosaajat, ja nimiä maailmaltakin. Kesän yksi huippukeikoista. Bäkkärin ranta ja ison lavan edusta, ei uskoisi että niillä on noin 20metriä väliä. Toinen rauhan tyyssija, silmä lepää kauniissa maisemissa. Lavalta kuulee keikat. Hiekkaa. Aurinkoa. Mitä muuta nainen tarvitsee? Ympärillä vielä paljon hyvännäköisiä miehiä, joita voi salaa aurinkolasien takaa tiirailla. Toimii =D

NESTE OIL RALLY, HELSINKI BATTLE

Helteinen ja aurinkoinen Helsinki. 17 000 ihmistä. Autoja, musiikkia ja vauhtia. Tämä oli päivä meikäläisen makuun. Löysin itseni seuraamasta ensimmäistä kierrosta Citroenin pilttuusta, ei huonompi paikka. Otimme vastaan Marcus Grönholmin, jonka kainaloon itsekin pääsin. Oli muuten hieman lyhyt olo, hän olisi voinut pitää päätäni kyynerpäänojana. =D Päivä oli täynnä hymyä ja naurua, ja illalla löysin selästäni kivat pitsirajat. Kyllä, aurinko tosiaan jättää jälkensä =D 

WEEKEND FESTIVAL 2014

Kuuluisia viimeisiä sanoja "Minähän en tamppaa". Näin kuvailin omaa musiikkimakuani noin 11vuotta sitten... Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Tätä en tosi osannut odottaa, konemusiikkifestarit ja minä nautin, kaksi päivää <3 Nämä olivat mulle tämän kesän kovin juttu. Enkä millään malta odottaa ensi kesää! Tahtoo lisää!

ja eikai se niin tarkkaa ole.... Martin Garrix ja Calvin Harris.... En vieläkään ole varma kumpi oli kumpi, mutta ymmärtääkseni, kummankin olen siis tavannut livenä =D Minä ja mun nimitietämys... Pitäisköhän asialle tehdä jotain? Tätä ei tosin voi verrata siihen että sekoitin R Kellyn ja David Guettan, mutta se on jo oma tarinansa... =D 

AURAFEST 2014

Ystäviä, musiikkia, Turun Aurajoen ranta. I am in heaven...

Jontte heitti kesän parhaan yllärin. Ennen keikkaa häntä lähestyi kaksi nuorta naista, pyysivät pientä palvelusta. 

Hetkeä myöhemmin, " Kuulimme että täällä on polttarisankari, elämänsä ensimmäisillä festareilla. Tulehan tänne lavalle niin pääset tunnelmaan" Minä tyttö aidan kulmaan, ja tyttöä kädestä kiinni. " Enhän mä tonne voi mennä!" "Tottakai voit! Tällästä tilaisuutta ei tule toiste! Nää on polttarit jotka muistat aina!" Ja niin hän meni. Nostan hattua hänen rohkeudelleen ja heittäytymiskyvylle. Nämä todella oli ikimuistoiset festarit.

'

"AUTS!!!" Vastaan tuli mies joka ei kunnolla kävellyt. Jalka turvonnut. Festarien bäkkäri oli mäessä, joten nostan hattua että oli tullut edes paikalle. Omaan tyyliini vitsailin ja naureskelin että taitaa olla vain kynsi poikki, miehet ei vaan kestä kipua kuten naiset. Koska taustalla on terveydenhuoltoalaa, onnistuu jalan sitominen. Haimme lääkintähenkilökunnalta sidettä, ja kun turvonnut jalka laskeutui syliini, katsoin potilasta silmiin " Anteeksi, oikeasti, nyt sattuu. Onko kuvattu? Oletko varma että ei ole murtunut?" Reippaana poikana Esko kesti ja ilta sai jatkua ystävien seurassa. Toivottavasti en tehnyt hallaa jalalle, ainakin yritin =D

"Kipua"

KUVIA SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ

Pete.... Ei enää se pikkupoika joka oli Idolsissa... ;)

VUODEN LOPETUSTA 

Olen aina rakastanut Joulua ja vuoden lopun juhlia, ja kokkailen paljon. Koristelen, touhuan. Ideoita on aina miljoona, kova aikomus toteuttaa kaikki, mutta todellisuudessa saan murto-osan tehtyä. Alla kuvia vuoden 2014 juhlakauden huipentumista. 

Kun kävin läpi koko vuoden kuvasatoa, jään sanattomaksi. Olemme päässeet paikkoihin, joista en osannut edes unelmoida. Olen tavannut monta uutta ihmistä, ihastunut, rakastunut, pettynyt, satuttanut itseni. Kerännyt uusia kokemuksia. Oppinut virheistä. Valmis tulevaan.

Vuosi 2015, vielä en ole varma mitä se tuo tullessaan, mutta yksi mistä olen varma, aion tehdä kaikkeni jotta se on ainakin yhtä hyvä kuin 2014. Kiitos kaikille jotka olette olleet mukana! Kiitos ystävät, suku, yhteistyökumppanit, naapurit. Jatketään hyväksihavaitulla linjalla, ja rohkeasti kohti uusia haasteita!!

-anna-